Avainsanat
Me sentimentaalisesti juopottelevat suomalaiset olemme saaneet taas kiintiön täyteen ”elämän vettä”. Aqua vitae on puolipyhä riittijuoma kovassa paineessa pinnistelevälle ihmispololle.
Ennen kulta-aikaan, elikkä pakana-aikaan, me pakanat joimme olutta. Joimme Ukon maljoja ja rellestimme pitkin rantoja ja raitteja. Oli se elämää.
Puhdasoppisuus ja kaikenmoinen kristillinen tiukkapipoisuus on vienyt kaiken tämän ilon. Niinpä – Nykyryyppääminen on vain puolipyhä- tai suorastaan rienaavan epäpyhätoimitus. Ennen oli toisin. Ryyppy, jos toinenkin, oli pyhä toimitus.
Nykyajan sievistelevät selitykset eivät minua tyydytä. Hedelmällisyysriitteihin on aina kuulunut kaikissa kulttuureissa hillittömyys. Toisin sanoen, mitä enemmän kansa joi ja piti hauskaa, sitä parempi sadosta tuli. Remuaminen, meluaminen ja juopuminen eli kännääminen on kuulunut asiaan aina. Uskokaa vaan.
Onneksi juhannukseen on jäänyt vielä hiven vanhanajan hienoa hillittömyyttä. Onneksi, sillä lasiin syljeskely ja sormenheristely ei kuulu minusta kunnon juhannukseen, ihanaan kesäjuhlaan. Absolutistit ja streittarit juhannuksena ovat lievästi sanottuna outoja olioita, mitä lie rienaajia, riivaajia, kummituksia tai pahoja henkiä.
Ainoa oikea juhannuspäivä on 24.6.. Toinen yhtä hyvä päivä keskikesän juhlaa varten on kesäpäivänseisaus. Huomatkaa kristillinen versus pakanallinen juhla. Nykyinen käytäntö ei ole kumpaakaan ja on syvältä persposkien välistä.
Ensivuonna uudestaan, mutta vieläkin hillittömämmin. Juopuminen keskikesänjuhlassa on sentään pyhä riitti.
Nurinkurinaa 